Talkoolainen Annika:
Viiden kerran kokemuksella voin kertoa, että Saparomäessä on antoisaa käydä talkoilemassa. Työjaksot ovat kohtuullisia, ruoka on maittanut, ja seura on ollut mitä mukavinta ja samanhenkistä. Saa olla ulkona useimmiten kauniissa ilmassa, kasvattaa kuntoaan hyötyliikunnalla ja tehdä hyvän teon eläimille ja emäntäperheelle. Voipi samalla oppia hyödyllisiä käytännön taitoja ja ruskettua. Ja jotenkin on tosi mielenkiintoista nähdä tilan edistyvän ja meidän talkoolaistenkin unelman toteutuvan.
Työtehtävinä on ollut rakennuskaman roudausta, maalaamista, ”metsurihommia”, harkkojen siirtoa ja kierrätysmateriaalista tehdyn vaahtolasikasan lapiointia. Näistä kaikista tällainen pienikokoinen 58-vuotias nainen on selvinnyt siinä missä muutkin. Mitään erityistaitoja minulla ei ole, toki ne olisivat iloksi. Ruokaa voisin joskus laittaa koko porukalle. Talkoillessa tutustuu ja voi saada lisätehtäviä, vaikka kaupassakäyntiä tai nikkarointia. Päivän piristys on tietenkin eläinten tervehtiminen.
Talkoolainen Jarno:
Eläinoikeus- ja vegaanipiireissä sana uusista tekijöistä, järjestöistä ja tuotteista kiirii melko nopeaan. En oikein muista, missä yhteydessä kuulin vireillä olevasta Saparomäen eläinten turvakodista ensimmäistä kertaa. Puskaradiostahan viesti varmasti putkahti. Asia jäi siinä vaiheessa vielä korvan taakse. Myöhemmin Vegaaniurheilijat-nimiseen facebook-ryhmään ilmaantui Saparomäen tapahtuma, jossa kaipailtiin talkoolaisia fyysiseen työhön. Tartuin oitis tilaisuuteen.
Nämä ensimmäiset talkoot, joihin osallistuin, olivat minulle varsin merkittävä tapahtuma. Tykästyin todella tekemäämme työhön, paikkaan, tunnelmaan ja ihmisiin. Maalaisympäristössä ”raksailu” oli todella miellyttävää vastapainoa pääkaupungissa opiskelulle. Vaikka olin tehnyt vapaaehtoistyötä eläinoikeuksien parissa jo jonkin aikaa, tuntui Saparomäessä työskentely jotenkin eri tavalla hyvin merkitykselliseltä. Oli selvää, että jatkaisin talkootöitä jatkossakin.
Olen sittemmin ollut tilalla muutamia kertoja. Työt ovat olleet vaihtelevia; on ollut helppoa ja fyysistä aherrusta, hankalampaa virittelyä, likaista puuhaa sekä opettavaista nikkarointia ja rakentelua. Hommiin on saanut riittävästi ohjeistusta, mutta omallekin ajattelulle on jätetty tilaa. Kokemattomuus rakentamisesta ja muusta puuhastelusta ei ole haitannut yhtään, vaan aina on löytynyt sopivaa tehtävää, ja uusiinkin töihin on rohkaistu. Talkoolaisten erityisosaamista tai kykyjä pyritään valjastamaan käyttöön mahdollisuuksien mukaan.
Ja ruokahuolto pelaa! Kuten Eveliina sanoi, ”nälässä täällä ei saa olla”. Ruoka-ainerajoitteet otetaan huomioon ja evästä on aina riittävästi ja se on maistuvaa. Yleensä hankaluudeksi muodostuukin lähinnä se, malttaako olla syömättä itseään niin täyteen, että pystyy jatkamaan vielä hommia.
Nostan tilan väelle hattua heidän tekemästään suuresta työstä. He ovat aina kiitollisia talkoolaisia kohtaan, joten riippumatta kulloisestakin työpanoksestani, on minulle aina jäänyt hyvä mieli siitä, että olen saanut ollut avuksi. Jos vielä mietit miksi osallistua Saparomäen talkoisiin, tässä tiivistettynä muutama syy: merkityksellistä työtä eläinoikeuksien edistämiseksi, vastapainoa arkeen, rauhoittava maalaisympäristö sekä tietenkin ystävälliset ja huolehtivaiset ihmiset.
Talkoolainen Susanna:
Olen käynyt eläinten Turvakoti Saparomäessä talkoilemassa pariin otteeseen. Saparomäkeen on aina mukava tulla; kauniit maalaismaisemat, yhteiset ruokailut ja hyvää vegaaniruokaa, vapaaehtoisille oma majatalo ihanalla puusaunalla, ja mukava porukka, jotka kaikki haluavat yhdessä auttaa eläimiä.
Kaikille löytyy sopivaa hommaa, eikä mitään tarvitse osata etukäteen, sillä ohjeistusta saa myös. Olen poistanut kattotiiliä katolla, ajanut henkilönosturilla, laittanut verkkoa eläinten aitaukseen niittipistoolilla, kantanut tavaraa ynnä muuta sellaista.
Talkoissa pääsee kokeilemaan monesti asioita, joita ei ole ennen tehnyt, saa uusia kokemuksia ja voi monesti myös nauttia kauniista säästä ulkona. Viime talkoissa pääsin näkemään Saparomäen ensimmäiset asukkaat, kanat, jotka olivat ihastuttavia.
Tekemällä vapaaehtoistyötä on osana rakentamassa Saparomäkeä vastaanottamaan eläimiä ja se tuntuu hyvältä, että voi olla mahdollistamassa eläimille uutta kotia.
Työharjoittelija Jenni:
Opiskelen eläintenhoitajaksi ja tulin Saparomäkeen pariksi viikoksi työharjoitteluun. Majoituin paikan päällä ja tein useimpina päivinä kaikki päivittäiset rutiinityöt neljän possun, viiden lampaan ja kolmen kanan parissa. Ruokkiminen ja siivoaminen olivat ihan perusjuttuja, mutta oli kiva oppia mitä ruokaa näille Saparomäen asukkaille syötetään. Oli aamu- ja iltaruoat, possujen välipala-aika, lampaiden heinien tiputtelut ullakolta ja varmistaminen, että kanoilla on kalkkia, kauraa ja ruokinta-automaatti täynnä. Possuille piti keksiä virikkeitä ja tongittavaa, ja houkuttelin Prinsessan ja Onnin joka päivä suureen ulkoaitaukseen ja Lummen pois omasta karsinastaan. Kävelytin pientä Paavo-porsasta, ulkoilutin kanoja ja houkuttelin lampaita ”tukutukutuku”-kutsulla. Minkä vain lajin hoitoon kuuluu paljon tiskausta ja siivousta, joten siivosin lantaa, lisäsin kuivikkeeksi puruja ja peittelin lampaiden papanoita heinillä.
Koulussa opin ns. tuotantoeläinten karusta elämästä ja oli kiva päästä harjoittelemaan paikkaan, jossa panostetaan mahdollisuuteen toteuttaa lajinmukaista käyttäytymistä. Kun pääsee tarkkailemaan sikojen suurta tonkimisen tarvetta, lampaiden seurallisuutta ja kanojen uteliaisuutta, oppii mitä lajinmukainen käyttäytyminen todella on. Nykyajan eläintiloilla saa hyvin suppean käsityksen siitä, mitä kaikkea muut lajit voivat oppia, mitä ne haluaisivat tehdä ja millaisissa tiloissa niiden on hyvä elää.
Parin viikon harjoitteluni oli ”osaamisen hankkimista ilman näyttöä” ja tutkintoni on maatalousalan perustutkinto eläintenhoidon osaamisalalla. Vaikka suuntautuisikin pieneläimiin, on tutkintoa varten pakollista opiskella ns. tuotantoeläintenkin hoitoa (pakollinen kurssi Eläinten hoitaminen ja hyvinvoinnista huolehtiminen). Saattaa tosin riippua opettajasta, lasketaanko työssäoppiminen Saparomäessä pien- vai tuotantoeläinpuolelle, koska Saparomäessä ei harjoiteta eläintuotantoa.