Onni saapui Saparomäelle syyskuussa 2020. Onni syntyi tuotantotilalla, mutta koska Onnin hidas kasvuvauhti ei täyttänyt tuotantotilan tarpeita, hänet oli määrä tappaa normaalia aiemmin. Onni kuitenkin pelastettiin ja hän sai elää seitsemän kuukauden iästä saakka pelastajansa luona. Perhe asui taajamassa, jonne Onnin melske ei oikein sopinut, joten Onni muutti Saparomäelle.

Onni tykkäsi mutakylvyistä ja oljilla nukkumisesta. Onni osasi myös hakea palloa ja leikkiä piilosta. Onni syntyi 3.8.2018.

Kesällä 2023 Onni siirtyi muhevammille tonkimismaille viisivuotiaana etujalkaan tulleen rannemurtuman vuoksi.

Kuva: Jason Rohde


Tuulikki saapui Saparomäelle maaliskuussa 2022. Tuulikki sai elää rakastettuna hyvässä kodissa. Kun Tuulikki oli nuorempi, hän teki salapesän pappamopon renkaaseen ja toi parveensa yllätyksenä neljä tipua. Maailma kuitenkin vei poikaset ja muun parven mennessään ja he kuolivat kuka mihinkin ja vain Tuulikki jäi jäljelle. Koska kanan ei ole hyvä olla yksin, pääsi Tuulikki Saparomäelle.

Kesällä 2023 Tuulikki alkoi sairastella. Heltta meni kalpeaksi ja ryhdittömäksi, eikä ruoka tai kuopsuttelu pihalla enää maistuneet. Veimme hänet eläinlääkäriin, hän sai lääkkeet, mutta lopulta oli todettava, että 6-vuotiaan Tuulikin elämä ei ole enää elämisen arvoista.

Tuulikki sai viettää kanaksi harvinaisen hyvän elämän. Hän sai nauttia jo edellisessä kodissaan auringosta, kuopsutteluista ja lajitovereidensa seurasta. Hän sai nukkua yönsä orrella ja olla arvostettu juuri sellaisena kuin oli.


Sylvesteri saapui ensimmäisten asukkaiden joukossa Saparomäelle 3.4.2019. Sylvesteri oli löytynyt hylättynä muiden kukkojen kanssa maaseudulta metsästä. Saparomäelle hän saapui Pääkaupunkiseudun eläinsuojeluyhdistyksen kautta.

Sylvesteri syntyi noin vuonna 2015. Sylvesteri oli leppoisa kukko, mutta aamuisin hän vaikutti olevan melkoinen mörrimöykky, siis ennen kuin oli saanut ruokaa eteensä. Sylvesterillä oli monimuotoinen juttelurepertuaari. Hän kertoi kanoille ruokatarjoiluista, esitteli heille hyviä pesimispaikkoja, varoitti ilma- ja maapedoista eri äänillä ja piti toki huolta reviiristäänkin.

Loppuaikoina Sylvesterin heltta harmaantui ja hän alkoi olla nuupahtaneen oloinen. Eläinlääkärissä ei löytynyt sairauden perimmäistä syytä ja muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin nukuttaa Sylvesteri ikiuneen.


Sikuriina saapui Saparomäelle 16.9.2019 luomukanalasta Peppilotan, Rullakatriinan ja Kissanmintun kanssa. Sikuriina syntyi joulukuussa 2017. Sikuriina oli ensimmäiset kolme vuotta todella arka ihmisiä kohtaan, kunnes tapahtui muutos: hänestä alkoi löytyä kukon piirteitä. Hän ei muninut enää ja hänen harjaksensa kasvoi komeaksi ja hyvin tummanpunaiseksi. Lisäksi Sikuriina oli kasvattanut itselleen kannuskynnet. Transkukkous oli todennäköisesti salaisuus siihen, että Sikuriina eli niin pitkään. Muut Pitkätossut olivat kuolleet jo aikaa sitten erilaista munimisesta johtuviin sairauksiin. Sikuriina oli 5-vuotias kuollessaan tammikuussa 2023, mikä on pitkä ikä tehotuotantoon jalostetulle kanalle. Sikuriinan kuolinsyyksi löytyi munasarjassa oleva kasvain, joka repeytyi. Ehkäpä kasvaimen takia Sikuriina eli niin pitkään, koska hänen ei tarvinnut munia, mutta toisaalta se aiheutui hänen lopulliseksi kohtalokseen.


Helmi saapui keväällä 2021 Saparomäelle tuotantotilalta yhdessä Hilpan, Hillevin ja Hetan kanssa. Helmillä oli aluksi vaikeita mielenterveysongelmia. Hän nokki kaikkia muita kanoja pakonomaisesti. Vaikka tilannetta mentiin häiritsemään rauhallisella kävelyllä kohti, Helmi jatkoi matkalla toisten nyppimistä. Helmi oli itse kaikista  nokituin ja osa hänen sulistaan oli ihan katki poikki. Jonkin ajan kuluttua Helmi lopetti nokkimisen, sillä enää ei tarvinnut muodostaa jatkuvasti uutta nokkimisjärjestystä, kuten suurissa tuotantotilojen parvissa. Aluksi Helmi söi itsensä aivan ähkyyn ja kupu oli kivikova iltaisin. Helmi käytettiin eläinlääkärissä, jonka mukaan aika auttaa ahmimisongelmaan, kun Helmi ymmärtää, että tilaa on ja ruokaa riittää kaikille. Helmi oli porukan pahnanpohjimmainen, mutta kuitenkin reipas pikkukana, joka kulki muiden mukana. Helmi syntyi kesällä 2019 ja oli kuollessaan 3-vuotias. Helmi sai lisäaikaa elämälleen vuoden, kun annoimme hänelle hormoniampullin, joka esti munimisen.


Usva (synt. keväällä 2022) saapui Saparomäelle helmikuussa 2022. Normaalisti Saparomäelle otetaan eläimiä vain ns. tuotantotiloilta, mutta nyt sattui olemaan Usvan kokoinen aukko kanaparvessa, joten Usva mahtui mukaan.

Tyrnäväläistä kantaa oleva Usva asusteli melko pienessä parvessa, mutta häntä kiusattiin siellä rajusti, joten Usva piti ottaa turvaan. Usva pääsi hyvin mukaan Saparomäen kanalaumaan. Hän oli melko rauhallinen menijä, joka muista kanoista poiketen tykkäsi nukkua pesässä. Se saattoi johtua siitä, että hän ontui toista jalkaansa, eikä orrella nukkuminen käynyt päinsä. Jalan lisäksi Usvan tila huononi, eikä ollut muuta keinoa kuin nukuttaa hänet ikiuneen. Olisimme Usva pitäneet sinua mieluusti ystävänämme kauemminkin.


Heta-niminen valkoinen kana

Heta saapui keväällä 2021 Saparomäelle tuotantotilalta yhdessä Hilpan, Hillevin ja Helmin kanssa. Kun nelikko tottui paikkaan, Heta alkoi ottaa heistä eniten kontaktia ihmisiin. Jos istuit maassa, Heta tuli vetäisemään vaatteesta ja katsomaan, että kukas tyyppi tuo on.

Heta löytyi kuolleena ulkoaitauksestaan tammikuussa 2022. Ruumiinavauksen mukaan hän oli kuollut kohdun repeämään, mikä johtui todennäköisesti liian suuresta munasta. Jäimme kaipaamaan Hetaa, joka oli taas yksi jalostuksen uhri.


Elvi-niminen lammas katsoo kameraan

Elvi saapui Saparomäelle syyskuussa 2020 yhdessä Sohvin ja Rosan kanssa. Elvi ehti elää vanhaksi mummeliksi (synt. 1.4.2009). Rauhallinen Elvi väisteli Hilmaa ja Tildaa, mutta toisaalta muut seurasivat häntä laitumelle.

Elvi nukutettiin ikiuneen joulukuussa 2021. Elvillä oli jo pitkään ollut ongelmia takajalkojen kanssa, eikä kipulääkkeet tai fysioterapia enää auttaneet. Jäimme kaipaamaan maailman ystävällisintä mummoa.


Hillevi saapui keväällä 2021 Saparomäelle tuotantotilalta yhdessä Hilpan, Helmin ja Hetan kanssa. Emme ehtineet tutustumaan kunnolla Hilleviin, sillä hän meni nopeasti huonoon kuntoon.

Eläinlääkärin mukaan hänellä oli keltuaisesta johtuva vatsakalvon tulehdus. Sairaus johtui siitä, että kanat on jalostettu munimaan niin valtavasti ja usein muniminen johtaa lopulta johonkin kivuliaaseen sairauteen. Hillevi nukutettiin ikiuneen, sillä parannuskeinoa ei ollut. Hillevi oli kuollessaan alle 2-vuotias.


Lumme saapui Saparomäelle kesäkuussa 2020. Ensimmäiset seitsemän elinvuottaan hän asui tavallisessa tuotantosikalassa siitosemakkona, ja porsi todennäköisesti muutaman kerran vuodessa.

13-vuotiaana Lummen tilanne heikkeni niin paljon, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kutsua eläinlääkäri eutanasiaa varten. Lummen nivelet olivat olleet jo pitkään huonot ja hän olikin ainaisella kipulääkityksellä. Kun tämän lisäksi Lummen ruokahalu vielä väheni, oli parempi päästää toinen kärsimyksistään.


Peppilotta alias Peppi saapui Saparomäelle 16.9.2019 luomukanalasta kolmen muun kanan kanssa. Peppi syntyi joulukuussa 2017. Peppi oli kova höpöttämään ja piti omaa monologiaan tepastellessaan. Hän ryntäsi vastaan herkkujen toivossa, mutta perääntyi, jos häntä yritti koskettaa.

Peppi oli kuollessaan kolmevuotias. Se on pieni saavutus kanalle, joka on jalostettu elämään vain vuoden ikäiseksi. Mikäli Peppi olisi ollut maatiaiskana, hän olisi hyvinkin voinut porskuttaa vielä seitsemänkin vuotta.


Rooster saapui Saparomäelle ensimmäisten asukkaiden joukossa 3.4.2019 Pääkaupunkiseudun eläinsuojeluyhdistyksen kautta. Rooster oli löytynyt pienenä tipuna kaupungista yksin tepastelemasta keväällä 2018.

Rooster oli omanlaisensa persoona. Hän rakasti rapsutuksia: ei ollut väliä, oliko ihminen pieni vai suuri, tuttu vai tuntematon, rapsutuksia oli saatava ja mieluiten rinnan päältä. Kun Roosteria rapsutti, hän kotkotti pienesti omalla äänellään, aivan kuin olisi kehrännyt. Rooster osasi kotkottaa myös kovaa ja kuuluvasti ympäri pihaa ja hänen ihana kraakuntansa kuului kauas.

Kesällä 2019 Roosterin jalkoihin ilmestyi paiseita ja niitä hoidettiin asianmukaisesti. Paiseet eivät kuitenkaan parantuneet ja eläinlääkäri joutui leikkaamaan ne pois. Rooster ei kuitenkaan kestänyt kevyttäkään anestesiaa, vaan nukkui ikiuneen eläinlääkärin pöydällä operaation lopussa. Ruumiinavauksessa Roosterilta löytyi muutoksia sisäelimissä, jotka olisivat johtaneet mahdollisesti kuolemaan myöhemmin.

Jäämme syvästi kaipaamaan Roosterin kotkotusta ja seurallista luonnetta. Rooster antoi runsaasti ja opetti paljon kanojen maailmasta. Lepää rauhassa pieni. Ikävä on suuri.


Rullakatriina saapui Saparomäelle 16.9.2019 luomukanalasta kolmen muun kanan kanssa. Rulla syntyi joulukuussa 2017.

Aluksi hän vetäytyi syrjään muista ja herkut piti tarjoilla erikseen, jotta hän uskalsi niitä syödä. Rulla oli kovin apaattinen saapuessaan, mutta alkoi pian toipumaan eläinlääkärikäynnin jälkeen. Rullan harja nousi pystyyn ja hänestä kehkeytyi reipas tyyppi.

Ikävä kyllä Rulla sairastui, eikä hoito auttanut, joten Rulla päätettiin nukuttaa ikiuneen, sillä 2-vuotiaan Rullan elämä ei näyttänyt enää elämisen arvoiselta. Ruumiinavauksessa selvisi, että Rullalla oli munuaisvika. Rullakartiina sai elää yksilönä neljän kuukauden ajan. Rulla tykkäsi touhuilla pihalla ja oli aitauksessa vielä kun oli pimeää, vaikka muut olivat jo sisällä.

Jäämme kaipaamaan sinua Rulla Rullanen, olit parven mainio pikku touhottaja. Nyt kivut ovat poissa, lepää rauhassa pieni.


Nuppu saapui Saparomäelle 25.11.2019. Nuppu oli jäänyt edellisessä kodissaan ainokaiseksi muiden kanojen kuoltua, joten hänelle etsittiin uutta kotia.

Nuppu oli alusta asti todella alistuvainen. Hän oli isokokoinen kana, mutta ruokailu muiden seurassa jännitti niin, että Nuppua syötettiin alkupäivät erikseen. Nuppu alkoikin pikkuhiljaa pääsemään kanaparveen sisälle. Nuppu oli tarpeeksi pienestä pitäen elänyt vain pienessä parvikoossa, joten hän ei pelännyt ihmistä.

Pikkuhiljaa Nuppu alkoi tykätä sylissä pitämisestä ja rapsutuksista, ja kun muut kanat kiusasivat häntä, Nuppu viihtyi ihmisten parissa. Nupun kunto alkoi heiketä toukokuussa -20 ja hän lakkasi syömästä. Olisimme vieneet hänet seuraavana päivänä eläinlääkäriin, mutta Nuppu ehti valitettavasti kuolla onnettomuuden seurauksena pudotessaan orren päälle. Nuppu oli kuollessaan noin 3-vuotias. Jäimme syvästi kaipaamaan Nuppua, isoa, ujoa ja rauhallista menijää.


Kissanminttu saapui Saparomäelle 16.9.2019 luomukanalasta kolmen muun kanan kanssa.

Kissanminttu oli ollut ajokanana entisessä elämässään. Hän taisteli hengestään ensimmäiset päivät Saparomäellä, sillä monien muiden sairauksien lisäksi Kissiksellä oli tehotuotetulle kanalle tyypillinen sairaus: munanjohtimentulehdus. Eläinlääkärikäynnit ja kuntoutus kuitenkin paransivat Kissanmintun ja hän alkoi elää täyttä elämää.

Toukokuussa -20 Kissanmintun kunto alkoi kuitenkin taas huonontua. Muna jäi taas jumiin, eikä siihen enää auttanut antibiootit. Kissanminttu kuoli leikkauspöydälle, sillä munajumin lisäksi Kissikseltä löytyi myös kasvaimia, mitkä myös ovat tyypillisiä tehotuotantoon jalostetuille kanoille, joiden elämää ei ole edes tarkoitettu pitkäksi.

Kissanminttu oli Pepin hyvä ystävä. Yhdessä tämä kaksikko tuli aina ensimmäisenä vastaan, kun avasi Kamulan oven. Yhdessä kuopsuteltiin menemään ja kiiruhdettiin ensimmäisinä kovaäänisesti hakemaan herkut. Pahnanpohjimmaisesta tuli parven arvostettu jäsen. Pepilläkin tuli varmasti sinua ikävä. Lepää rauhassa pieni rakas, sinun ei tarvitse munia enää ikinä.


Hilda-Elviira oli ensimmäinen ei-ihmiseläin, joka astui Saparomäen maankamaralle 3.4.2019. Hilda-Elviira oli löytynyt hylättynä tepastelemasta kaupunkialueelta. Saparomäelle hän saapui Pääkaupunkiseudun eläinsuojeluyhdistyksen kautta. Hilda-Elviira oli syntynyt noin vuonna 2018. Hilda-Elviira oli mustasukkainen Sylvesteristä ja aina haluamassa vapaaksi ja tutkimassa paikkoja. Hildis osallistui innoissaan maankaivuuseen ja tuli vaikka syliisi, jos söit jotain herkkuja.


Prinsessa niminen possu katsoo kameraan

Prinsessa saapui Saparomäelle 2-vuotiaana 2020 suoraan tuotatotilalta. Hän ei ollut koskaan aiemmin saanut tonkia maata saatikka juosta.

Prinsessa nautti elämästään täysin rinnoin. Hän juosta röhisi isossa aitauksessa ja nautti tunkiessaan kärsänsä mutaan. Prinsessa rakasti ruoan etsimistä. Kun aamupala oli syöty, hän etsi vielä pari tuntia lisää ruokaa.

Hän oli rauhallinen ystävä, joka ei tehnyt kellekään mitään pahaa. Prinsessa menehtyi äkilliseen sydänkohtaukseen tammikuussa 2021. Olisitpa saanut Prinsessa kokea vielä kesän mutakylvyt. Ikävä jäi.