Annika:

Viiden kerran kokemuksella voin kertoa, että Saparomäessä on antoisaa käydä talkoilemassa. Työjaksot ovat kohtuullisia, ruoka on maittanut, ja seura on ollut mitä mukavinta ja samanhenkistä. Saa olla ulkona useimmiten kauniissa ilmassa, kasvattaa kuntoaan hyötyliikunnalla ja tehdä hyvän teon eläimille ja emäntäperheelle. Voipi samalla oppia hyödyllisiä käytännön taitoja ja ruskettua. Ja jotenkin on tosi mielenkiintoista nähdä tilan edistyvän ja meidän talkoolaistenkin unelman toteutuvan.

Työtehtävinä on ollut rakennuskaman roudausta, maalaamista, ”metsurihommia”, harkkojen siirtoa ja kierrätysmateriaalista tehdyn vaahtolasikasan lapiointia. Näistä kaikista tällainen pienikokoinen 58-vuotias nainen on selvinnyt siinä missä muutkin. Mitään erityistaitoja minulla ei ole, toki ne olisivat iloksi. Ruokaa voisin joskus laittaa koko porukalle. Talkoillessa tutustuu ja voi saada lisätehtäviä, vaikka kaupassakäyntiä tai nikkarointia. Päivän piristys on tietenkin eläinten tervehtiminen.

Jarno:

Eläinoikeus- ja vegaanipiireissä sana uusista tekijöistä, järjestöistä ja tuotteista kiirii melko nopeaan. En oikein muista, missä yhteydessä kuulin vireillä olevasta Saparomäen eläinten turvakodista ensimmäistä kertaa. Puskaradiostahan viesti varmasti putkahti. Asia jäi siinä vaiheessa vielä korvan taakse. Myöhemmin Vegaaniurheilijat -nimiseen facebook-ryhmään ilmaantui Saparomäen tapahtuma, jossa kaipailtiin talkoolaisia fyysiseen työhön. Tartuin oitis tilaisuuteen.

Nämä ensimmäiset talkoot joihin osallistuin, olivat minulle varsin merkittävä tapahtuma. Tykästyin todella tekemäämme työhön, paikkaan, tunnelmaan ja ihmisiin. Maalaisympäristössä ”raksailu” oli todella miellyttävää vastapainoa pääkaupungissa opiskelulle. Vaikka olin tehnyt vapaaehtoistyötä eläinoikeuksien parissa jo jonkin aikaa, tuntui Saparomäessä työskentely jotenkin eri tavalla hyvin merkitykselliseltä. Oli selvää, että jatkaisin talkootöitä jatkossakin.

Olen sittemmin ollut tilalla muutamia kertoja. Työt ovat olleet vaihtelevia; on ollut helppoa ja fyysistä aherrusta, hankalampaa virittelyä, likaista puuhaa sekä opettavaista nikkarointia ja rakentelua. Hommiin on saanut riittävästi ohjeistusta, mutta omallekin ajattelulle on jätetty tilaa. Kokemattomuus rakentamisesta ja muusta puuhastelusta ei ole haitannut yhtään, vaan aina on löytynyt sopivaa tehtävää, ja uusiinkin töihin on rohkaistu. Talkoolaisten erityisosaamista tai kykyjä pyritään valjastamaan käyttöön mahdollisuuksien mukaan.

Ja ruokahuolto pelaa! Kuten Eveliina sanoi, ”nälässä täällä ei saa olla”. Ruoka-ainerajoitteet otetaan huomioon ja evästä on aina riittävästi ja se on maistuvaa. Yleensä hankaluudeksi muodostuukin lähinnä se, malttaako olla syömättä itseään niin täyteen, että pystyy jatkamaan vielä hommia.

Nostan tilan väelle hattua heidän tekemästään suuresta työstä. He ovat aina kiitollisia talkoolaisia kohtaan, joten riippumatta kulloisestakin työpanoksestani, on minulle aina jäänyt hyvä mieli siitä, että olen saanut ollut avuksi. Jos vielä mietit miksi osallistua Saparomäen talkoisiin, tässä tiivistettynä muutama syy: Merkityksellistä työtä eläinoikeuksien edistämiseksi, vastapainoa arkeen, rauhoittava maalaisympäristö sekä tietenkin ystävälliset ja huolehtivaiset ihmiset.

Susanna:

 Olen käynyt eläinten Turvakoti Saparomäessä talkoilemassa pariin otteeseen. Saparomäkeen on aina mukava tulla; kauniit maalaismaisemat, yhteiset ruokailut ja hyvää vegaaniruokaa, vapaaehtoisille oma majatalo ihanalla puusaunalla, sekä mukava porukka, jotka kaikki haluavat yhdessä auttaa eläimiä.

Kaikille löytyy sopivaa hommaa, eikä mitään tarvitse osata etukäteen, sillä ohjeistusta saa myös. Olen poistanut kattotiiliä katolla, ajanut henkilönosturilla, laittanut verkkoa eläinten aitaukseen niittipistoolilla, kantanut tavaraa ynnä muuta sellaista.

Talkoissa pääsee kokeilemaan monesti asioita, joita ei ole ennen tehnyt, saa uusia kokemuksia, sekä voi monesti myös nauttia kauniista säästä ulkona. Viime talkoissa pääsin näkemään Saparomäen ensimmäiset asukkaat, kanat, jotka olivat ihastuttavia.

Tekemällä vapaaehtoistyötä on osana rakentamassa Saparomäkeä vastaanottamaan eläimiä ja se tuntuu hyvältä, että voi olla mahdollistamassa eläimille uutta kotia.